Ruoka, vihollinen..

Oon mun E:n luona. Istun pöydän ääressä. Mua ympäröi pussi pipareita, karkkipussi, suklaarasia, sipsipussi, toinen karkkipussi ja toinen suklaarasia. Äiti soittaa, tuu kotiin syömään oon tehny ruokaa ja joulutorttuja. Mitä minä syömishäiriöinen teen. Kuolaan herkkujen perään paaston seurauksena, raiskaan itseäni mielessä kuinka en saa syödä enkä edes ajatella ruokaa ja lapioin kuin hullu "vain" 150 kalorista maitorahkaa suuhuni. Sormet ristissä toivoen, että nälkä lähtee ja ettei vaaka hyökkää kimppuuni huomenna.

Elämä on niin vaikeeta. Mä himoitsen herkkuja liikaa vaikka niiden pitäis olla mun pahin pelko. Ei mä en syö niitä! Mä en saa!

Huono bloggaaja..

Mun blogi on elänyt tosi kauan hiljaiseloa, koska oon ollu E:n kanssa joka päivä niin en oo voinu kirjoittaa. Myös mä oon elänyt hiljaiseloa, en tiedä oonko mä elossa . Henkisesti mua ei enää oo mut en vaan voi irtautua mun ruumiista vaikka kuinka haluisin.
Mun syömiset on mennyt niin ja näin.. välillä mulla on oikeesti ihan jees päiviä vaikka kalorit hipoo 700, mut silti mä ahmin kuten tänään. Heti aamusta kun jäin kotia yksin, juoksin jää kaapille syömään. Et sä ole mikään oikea anorektikko! Ei sulla ole mitään syömishäiriötä!

Yritin oksentaa muttei se onnistunu. En tajua miks oon näin huono. Paino oli muutama päivä sitten vaatteet päällä 44,7 enkä mä todellakaan sais syödä jos haluun joskus painaa 35kg. Auttakaa mua. Tsempatkaa mua niin et saisin mun motivaation takas ja voisin jatkaa mun elämää sit kun todellakin vaaka näyttää mun tavoitepainon. Ei 35,5 vaan tasan 35 <3