Mulla on menny taas niin huonosti. Paino on noussu abiristeilyn jälkee lähemmäs neljä kiloo ja koko ajan tekee vaan mieli syödä. Mä haluun edelleen painaa 35 kiloo, mut mä en vaa pysty olee erossa ruuasta.
Yritän jälleen reittiä missä aita on matalin, tai missä sitä aitaa ei oo ollenkaan. Olisin halunnu hakee laksoja, mut apteekki oli kii, joten oli pakko keksii jotai. Menin syömään hammastahnaa, kahvin- ja teenpuruja ja 2 valkosipulinkynttä vaan ja ainoostaan sen takii, et saisin oksennustaudin enkä vois yksinkertaisesti syödä. Saa nähä toimiiko, veikkaan ettei..
Ana auta mut eroon ruuasta, mä pyydän. Tää lihoominen tappaa mut! Mä en enää jaksa olla läski. Haluun olla se tyttö, se jota katsotaan halventavasti, kun se siirtää ruokaa lautaselta roskiin syömättä mitään. Se tyttö, joka joutuu nenämahaletkuun, vaan koska osaa hillitä itsensä ja tietää mitä haluaa. Se joka tietää miksi laihuus on niin ihanaa! Mä haluan olla se, mutta en osaa!
